Kirjoituksia ja puheita
Arkisto | Uusimmat
26.12.2011Unesta kuultuaSain hiljattain olla mukana Turun alueen tuki- ja liikuntaelinyhdistys ry Tuklin järjestämässä illassa ja kuunnella suomalaisen unitutkimuksen gurun, dosentti Erkki Kronholmin esitystä unen terveysvaikutuksista. Yleinen luulo on, että nykyään ihmiset nukkuvat paljon vähemmän kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Väitteen tueksi on heitetty erilaisia syitä, kuten TV:n katsomisen lisääntyminen, nuorisoa valvottavat tietokonepelit ja muutenkin hektinen elämän riento.
Kronholmin mukaan suomalaisten yöunen pituus ei ole merkittävästi lyhentynyt kuluneen 30 vuoden aikana. Keskimääräinen unen pituus 1970-luvun lopussa oli 7½ tunnin tienoilla, kun se tänään se on vain varttitunnin lyhyempi. Tärkeää kuitenkin on, että lyhytunisten eli alle 5 tuntia nukkuvien tai pitkäunisten eli yli 9 tuntia nukkuvien määrä ei ole muuttunut seuranta-aikana. Yöunen lyheneminen johtuu Kronholmin mukaan satunnaisen unettomuuden lisääntymisestä. Normaalia elämää elettäessä unen pituus ei siis ole lyhentynyt. Elämän riento on vain sellainen, että unettomuus iskee nykyään useammin kuin 30 vuotta sitten.
Dosentti Kronholm kertoi myös uutisia Kanadasta. Siellä on havaittu, että talviaikaan siirtyminen vähentää joiksikin päiviksi liikenneonnettomuuksien määrää. Kesäaikaan siirtyminen taas lisää niitä. Ilmiön syyksi kerrotaan, että talviaikaan siirryttäessä yöuneen tulee tunti lisää, kun taas kesäaikaan siirryttäessä yöuni jää tunnin lyhyemmäksi. Lyhemmän yöunen jälkeen aiheutuu enemmän liikenneonnettomuuksia ja pitempään nukuttaessa taas säästytään niiltä.
Unella on merkitystä tunteiden säätelyssä. Tätä todistaa tutkimus, jossa hyvin nukkuneille ja toisaalta valvoneille koehenkilöille näytettiin eriasteisesti surullisia ja iloisia kasvokuvia. Unen puutteesta kärsineiden koehenkilöiden kyky tunnistaa kasvokuvien ilmeitä oli selvästi huonompi kuin hyvin nukkuneiden. Uni siis vaikuttaa siihen, miten aistimme kanssaihmistemme tunteet. Hyvä neuvo siis on, että ainakin ennen liikeneuvotteluja tai muutoin tärkeitä tapaamisia kannattaa yrittää nukkua hyvin.
Jos emme nuku tarpeeksi, myös ärsytyskynnys laskee. Väsynyt ärtyy helposti pienimmistäkin impulsseista. Kansa on tiennyt tämän jo kauan ennen tutkijoita puhuessaan ”väärällä jalalla nousemisesta”. Ilmiön kemiallinen taustakin on nyt selvitetty. Etuaivot säätelevät molemmin puolin keskiaivoissa olevien mantelitumakkeiden aktiivisuutta ja jarruttavat niiden liiallista toimintaa. Unen puutteessa etuaivojen jarruefekti ei enää toimi ja siksi aggressiot nousevat helpommin pintaan.
Unesta löytyy vastaus siihenkin, miksi aika kultaa muistot? Dosentti Kronholm kertoi sen johtuvan siitä, että nukuttaessa kevyt REM-uni pyyhkii aikojen kuluessa tunteet pois muistijäljistä. REM-unen nimi tulee englanninkielisistä sanoista ’rapid eye movement’ eli sen aikana tapahtuu nopeita silmänliikkeitä ja aivot toimivat kohtuullisen vilkkaasti vaikka ihminen nukkuu. REM-unen haalistaessa tunteita, itse muistijälki kuitenkin vahvistuu. Tällä mekanismilla elimistö suojelee ihmistä. Olisi nimittäin aika vaikea tilanne, jos pitkiäkin aikoja sitten kokemiemme surullisten tapausten muisteleminen aiheuttaisi aina vuolaan itkun.
Kaikkea jännittävää siis tapahtuu unen aikana. Toivotan kaikille lukijoille hyvää ja riittävän pitää yöunta!
Pentti Huovinen
Kirjoitus on julkaistu Koroiset-lehden numerossa 4/2011.
|
|
. . . 08.11.2011VanhuudestaBrittikirjailija Robert Harris on kirjoittanut kaksi romaania, Imperiumi (Otava 2007) ja Salaliitto (Otava 2009), joissa kerrotaan Marcus Tullius Cicerosta (106–42 eKr.), roomalaisesta lakimiehestä, poliitikosta ja mestaripuhujasta. Kirjojen lukemisen jälkeen Ciceron alkuperäistekstit alkoivat kiinnostaa. Sain käsiini kirjan Vanhuudesta, ystävyydestä, velvollisuuksista (WSOY 2002). Vanhuudesta puhuessaan Cicero laittaa omat ajatuksensa iäkkään Marcus Caton suuhun, kun hän vastaa Laeliuksen ja Scipion kysymyksiin. Nuorukaiset ihmettelevät, kuinka Marcus Cato pystyy niin helposti kantamaan korkean ikänsä.
Caton suulla annetut terveen elämän ohjeet sopivat tähän päivään. On harjoitettava ruumista kohtuullisessa määrin ja nautittava ruokaa ja juomaa vain sen verran, että voimat virkoavat eivätkä hervahda. Eikä pidä toimia vain ruumiin vaan vielä enemmän mielen ja hengen parhaaksi, sillä nekin saa vanhuus sammumaan, ellei niihin samoin kuin lamppuun tiputeta öljyä. Nuorille kuulijoilleen Cato toteaa, että irstas ja hillitön nuoruus jättää vanhuudelle väsähtäneen ruumiin. Suuria asioita ei saada aikaan ruumiinvoimilla, ketteryydellä tai nopeudella, vaan harkinnalla, arvovallalla ja mielipiteiden painavuudella. Vanhuudessa nämä ominaisuudet yleensä voimistuvat. Hyveiden vaaliminen ja tieteet sopivat vanhuuteen. Jos on niitä kaiken ikänsä viljellyt, ne kantavat pitkän ja täyteläisen elämän. Ne eivät jätä meitä yksin edes elämämme ehtoolla. Ateriointia ystävien kanssa Cato pitää elämänyhteytenä.
Antiikin Sparta oli vanhuuden kunniakkain tyyssija. Missään ei vanhuudelle annettu niin suurta arvoa ja kunniaa. Roomassa asiat eivät kuitenkaan olleet yhtä hyvin. Runoilija Caecilius Statius totesi: "On, uskon, vanhuudessa kaikkein kurjinta, kun tuntee muille olevansa vastus vain." Puhuessaan Laeliukselle ja Scipiolle Cato ei tunne olevansa vastus vaan ennemminkin ilo, kun nuoret kuuntelevat ja kunnioittavat häntä.
Jokainen ikäkausi on raskas niille, joilla ei ole voimavaroja hyvään ja onnelliseen elämään. Sen sijaan ne, jotka löytävät hyvän itsestään, eivät voi pitää pahana mitään, mikä johtuu luonnon välttämättömyydestä kuten vanhenemista. Cato moittii niitä, jotka väittävät vanhuuden yllättävän nopeammin kuin he ovat luulleetkaan. Kuinka vanhuus yllättäisi nuoruuden nopeammin kuin nuoruus lapsuuden.
Kuolemastakin Cato puhuu. Siihen on joko suhtauduttava täysin välinpitämättömästi, jos se tyystin sammuttaa sielun, tai sitä on suorastaan toivottava, jos se vie sielun jonnekin, missä tämä saa elää ikuisesti. Kolmatta vaihtoehtoa on kerta kaikkiaan mahdotonta keksiä. Marcus Caton suulla puhunut Cicero uskoi itse ihmissielun kuolemattomuuteen eikä sallinut eläessään itseltään riistettävän tätä käsitystä. Jos hän kuitenkin on erehtynyt, kuten eräät filosofit arvelevat, ja sielu tyystin sammuu, ei hänen enää tarvitse pelätä näiden filosofien pilkkaavan häntä tästä erehdyksestään.
Pentti Huovinen
Professori
Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri
Kirjoitus on julkaistu Tietopulssi -lehden numerossa 4/2011 sivulla 9.
|
|
. . . 08.11.2011Pessimististä optimistiksiTutkijat ovat pitkään olleet kiinnostuneita positiivisen elämänasenteen ja terveyden yhteyksistä. Optimistit toipuvat paremmin kirurgisista leikkauksista ja heidän immuunivasteensa toimii tehokkaammin. He myös elävät pitempään, vaikka heillä olisi sydänsairaus, munuaisvika tai syöpä. Pessimismi ja stressialttius vaikuttavat sen sijaan päinvastoin.
Lapsuuden kokemukset näyttävät vaikuttavan stressinsietokykyyn ja negatiivisten tunteiden käsittelyyn. Vanhempien antama huolenpito ei suojaa stressaavilta kokemuksilta pelkästään lapsuudessa vaan myös myöhemmin aikuisiässä. Lapsi tarvitsee aikuisen ihmisen läheisyyttä ja pysyvää turvallisuuden tunnetta. Vaikka lapsi olisi temperamenttinen, hyvä hoiva voi auttaa lasta kasvamaan stressiä sietäväksi aikuiseksi. Kasvaessaan lapsi tarvitsee stressiä ja pettymyksiä, ja turvallisen aikuisen lähellä ne opitaan hallitsemaan.
Mutta vaikka kuinka olisi synnynnäinen optimisti, negatiiviset kokemukset voivat horjuttaa elämänuskoa. Kun epävarmuus, suru, pettymykset ja menetykset kasaantuvat, niiden aiheuttama stressi pitkittää aivojen luontaista palautumista ja uudistumista. Ihminen voi tulla alakuloiseksi ja usko tulevaisuuteen horjuu. Masennuksen hoidossa on tärkeä hakeutua lääkärin hoitoon. Mutta jokainen meistä voi myös itse edistää toipumistaan.
Säännöllinen liikunta parantaa merkittävästi stressinsietokykyä sekä verenkiertoelimistön ja hermoston toimintaa. Hyvää unta kannattaa tavoitella ja karttaa ehdoin tahdoin valvomista. Yöunen aikana elimistö korjaa monenlaisia vaurioita. Vaikkei ehkä heti tule ajatelleeksi, myös ruokavaliolla on merkitystä stressinsietokyvylle. Kalaruoan sisältämät rasva, muutkin kuin omega-3-rasvahapot, vähentävät stressin elimistölle aiheuttamia sydänvaurioita. Uskotaan lisäksi, että kalan rasvoilla on myös hermostoa ja mielenterveyttä suojaavaa vaikutusta. Runsaasti kasviksia sisältävä ravinto on epidemiologisissa tutkimuksissa todettu monin tavoin terveyttä edistäväksi. Lienee itsestään selvää, että alkoholin käyttö ei sovi stressin hallinnan keinoksi.
Pessimistin ja masentuneen paras apu on kuitenkin toinen ihminen. Rakastuessaan moni pessimisti muuttuu kuin taikaiskusta toiseksi ihmiseksi. Rakkautta ei tietysti voi väkisin synnyttää. On kuitenkin lohdullista tietää, että hyvillä ystävillä on merkittävä terveyttä suojaava vaikutus. Ystäviä ei välttämättä tarvitse olla useita, pari uskollista riittää. Uskonnollisen vakaumuksen terveyttä suojaavasta vaikutuksesta on lääketieteellisessä kirjallisuudessa keskusteltu runsaasti. Joidenkin mukaan tärkein vaikuttava tekijä on hengellisten yhteisöjen toimintaan liittyvä sosiaalinen aspekti. Toisten mukaan kyse on elämän tarkoituksen ja tulevaisuuden toivon löytämisestä. Toistuvasti on kuitenkin ihmetelty sitä, kuinka uskoon tuleminen on pelastanut alkoholismin aiheuttamasta kurimuksesta.
Tutkijoiden mukaan yksinäisen suurin este on pelko ottaa yhteyttä toisiin ihmisiin. Tämä pelon murtaminen on olennaista yksinäisyyden poistamiseksi. Tässäkin lähimmäinen voi toimia suurena apuna vieraillessaan toisen luona tai vetäessään yksinäisen mukaan johonkin harrastuspiiriin tai toimintaan. Eikä aina tarvita tätäkään. Toisten ihmisten ystävällinen hymy ja tervehdys voivat tuoda hyvän mielen koko päiväksi.
Pentti Huovinen
Professori
Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri
Kirjoitus on julkaistu Tietopulssi -lehden numerossa 5/2011 sivulla 15.
|
|
. . . 25.03.2011Kokin harakiriJumbojetin lento oli kestänyt nelisen tuntia. Oltiin Siperian yllä matkalla Tokiosta Kööpenhaminaan. Turistiluokassa istuva Ken, japanilainen kahden lapsen isä, tunsi vatsanpohjassaan kouristuksen. Kolmivuotias Noriko piirteli värityskirjaan koukeroitaan vahakynillä. Kenin siinä kuunnellessa vatsaansa, Noriko oksensi piirustuskirjansa päälle. Lentoemäntä oli sopivasti lähellä ja riensi apuun. Oksennus korjattiin pois pikavauhtia.
Kenin vatsa kouristi uudelleen ja hän päätti käydä vessassa. Turistiluokan WC oli kuitenkin varattu. Siinä odotelleessa kouristukset tihenivät nopeasti. Samalla hänen Yoshie-vaimonsa toi Norikoa vauhdilla WC:n suuntaan. Onneksi WC vapautui juuri sillä hetkellä iäkkään japanilaisrouvan tullessa ulos. Ken tempaisi Norikon syliinsä ja samalla kuului Norikon hameen alta purina ja ruskea velli valui Norikon reisiä pitkin Kenin käsille.
Ken melkein heitti tytön takaisin Yoshielle ja oksensi rajusti WC-pyttyyn ehtimättä edes sulkea WC:n ovea. Hän vaipui polvilleen ja oksennukset seurasivat toisiaan. Nyt myös Yoshien vatsa kiersi. Vessan ovelle oli kertynyt jonoa. Jonoa oli vessoissa käytävän toisellakin puolella. Ja koneen edessä. Ja takana. Jonoissa seisoi kymmeniä ihmisiä, kalpeina ja pahoinvoivan näköisinä oksennuspussit kädessä.
Jumbojetin katastrofi on julkaistu arvostetun Lancet-tiedelehden palstalla vuonna 1975. Yli puolet matkustajista, 196 henkeä, sairastui seuraavan parin tunnin aikana oksennus- ja ripulitautiin 10 kilometrin korkeudessa. Kaiken takana olivat aamiaisvoileivät, jotka oli nautittu lennon alussa. Tokiossa leivät valmistaneen kokin käsissä ollut märkärupi. Ruven aiheuttaja, stafylokokkibakteeri, oli istunut 350 makkaraleipään, joissa se kasvoi iloisesti ja tuotti oksennukset ja ripulit aiheuttavaa toksiinia.
x x x
Nykyään lentokoneiden ruoka on turvallista ja sitä valvotaan tarkasti. Tällaisen katastrofin ei luulisi olevan mahdollinen nykypäivänä. Siksi yllätyin kun näin otsikon viime vuoden lopulla eräässä tiedelehdessä. Bostonista Los Angelesiin matkannut lentokone joutui tekemään välilaskun Chicagoon, kun osa matkustajista sairastui oksennus- ja ripulitautiin.
Koneessa oli matkaseurue, joka oli ilmeisesti saanut ennen lentoa jostain ravintolasta noroviruksen aiheuttaman ruokamyrkytyksen. Suurin osa 40 henkeä käsittäneestä seurueesta alkoi oksentaa ja ripuloida koneessa. Koneen kapteeni päätti keskeyttää lennon ja jättää sairastuneet Chicagoon. Sen jälkeen kone jatkoi matkaa Los Angelesiin. Myöhemmin todettiin, että terveistä koneen matkustajista joka kymmenes sairastui ripuliin parin päivän sisällä. Vaikka tartuntaa ei saatukaa lentokoneen ruoasta, norovirus oli ehtinyt tarttua sairastuneista terveisiin matkustajiin.
Sairaita matkustajia lentokoneissa on runsaasti, sillä lämpimän ilmanalan turistikohteissa ripulitaudin saa parhaimmillaan joka toinen matkailija. Ripuleja riittää siis vaikka kotiin tuotavaksi. Siksi hyvää käsihygieniaa kannattaa noudattaa vielä kotimatkalla lentokoneessa.
x x x
Tuohon ensin kerrottuun tarinaan kuuluu hurja loppu. Japanilaisen kokin kuullessa, että hänen tulehtunut ihottumansa oli aiheuttanut jumbojetissä katastrofin, hän meni ja teki harakirin, itsemurhan vanhaan japanilaiseen tapaan leikkaamalla vatsa miekalla auki.
Kirjoitus on julkaistu Koroiset-lehden numerossa 4/2010.
|
|
. . . 25.03.2011Etsi terveystietoa luotettavista lähteistäInternet on kiistämättä tiedon aarreaitta, josta löytää hetkessä mitä tahansa terveystietoa. Aarteiden löytäminen on kuitenkin hankalaa, sillä mistä tietää, kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
Viime vuonna Nottinghamin yliopistosairaalan lastenlääkärit arvioivat internetin tarjoamia vastauksia pienten lasten vanhempien mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin, jotka liittyivät rokotuksiin, rintaruokintaan, nukkuma-asentoon ja vihreän oksennuksen merkitykseen. Tutkituista 500:sta ensimmäisenä esille tulleesta nettisivusta noin puolet ei antanut apua esitettyyn kysymykseen. Väärää tietoa tarjosi joka kymmenes sivusto. Neljä kymmenestä sivustosta tarjosi tutkijoiden mukaan kutakuinkin asiallista ja oikeaa apua. Riski mennä harhaan oli siis melkoinen.
x x x
Tärkeintä on tietää, kuka terveystietoa jakaa. Lääkärien kirjoittama ja yleishyödyllisten järjestöjen tuottama tieto on yleensä luotettavaa. Lääkärivala velvoittaa lääkäreitä pidättäytymään tutkitussa tai muuten hyväksytyissä hoitokäytännöissä. Joidenkin järjestöjen ongelmana on piilokaupallisuus, jossa jokin kaupallinen toimija rahoittaa järjestön toimintaa. Järjestöjen rahoituspohjan pitäisi tämän vuoksi olla helposti löydettävissä internet-sivuilla.
Toinen tärkeä asia on ajantasaisuus. Internet sisältää runsaasti vanhentunutta informaatiota. Terveystietoa jakavalla organisaatiolla pitää olla kyky ja halu päivittää internet-sivuillaan olevaa tietoa. Toisaalta uusin tutkimustieto ei välttämättä ole aina potilaan kannalta käyttökelpoista tietoa. Hoitokäytäntöjen muuttaminen edellyttää useita samansuuntaisia hyvin tehtyjä tutkimuksia. Siksi uutta terveystietoa arvioitaessa on hyvä pitäytyä kokeneiden ja osaavien lääkärien tulkintaan.
x x x
Joitakin vuosia sitten sain olla mukana perustamassa internet-lääkärikirjaa, Lääkärikirja Duodecimia. Olin ehtinyt kirjoittaa parikin tietokirjaa, kun Werner Söderström Oy:n tietokirjajohtaja otti yhteyttä ja ehdotti lääkärikirjan kirjoittamista. Lääkäriseura Duodecimin kokeneiden asiantuntijalääkäreiden kanssa otimme haasteen vastaan. Vuonna 2006 julkaistiin WSOY:n Suomalainen Lääkärikirja. Sopimuksen mukaan Lääkäriseura Duodecimin sai julkaista kirjan myös internetissä.
Tänään Lääkärikirja Duodecim on laajalti terveytietoa sisältävän terveyskirjasto.fi-sivuston sydän. Terveyskirjasto-palvelun kehitystyössä ovat olleet mukana julkiset terveydenhuollon toimijat, kuten Kansanterveyslaitos (nykyisin THL), Kuntaliitto, sairaanhoitopiirit, Sitra sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Terveyskirjasto.fi on avoin kaikille suomalaisille. Pelkästään tämän vuoden tammikuun aikana Terveyskirjaston verkkosivuilla käytiin yli miljoona kertaa.
Mikään internet-sivusto ei kuitenkaan korvaa lääkärin vastaanottoa. Diagnoosia tehdessään lääkäri esittää yleensä myös sellaisia kysymyksiä, joita ei itse ole tullut edes ajatelleeksi internetiä selatessa. Taudinmääritykseen tarvitaan lisäksi aina lääkärin tekemä kliininen tutkimus sekä usein myös laboratorio- ja röntgentutkimuksia.
Internetistä ei siis ole lääkäriksi. Siksi oma lääkäri on lopulta aina paras ja luotettavin terveystiedon lähde. Häntä kannattaa kuunnella!
|
|
. . . 24.12.2010Ystävällisyys luo terveyttäToiset ihmiset ovat meille tärkeitä. Tarvitsemme toisiamme selvitäksemme jokapäiväisestä elämästä. Tarvitsemme toista ihmistä myös oppiaksemme tuntemaan itseämme. Toisten sanoista, käytöksestä ja ilmeistä heijastuu millaisia olemme ja miten meihin suhtaudutaan. Kun ihmisillä ei ole yhteyttä toisiin ihmisiin, käsitys omasta itsestäkin vähitellen muuttuu.
Peräti kolmasosa suomalaisista asuu yksinään. Vaikkei yksin asuminen välttämättä tarkoita yksinäisyyttä, vaara on kuitenkin olemassa. Yksinäisyyden ja siihen liittyvän masennuksen parasta ehkäisyä on keskustelu toisten ihmisten kanssa. Ja erityisesti sellainen keskustelu, jonka jälkeen tuntee mielihyvää ja kokee saaneensa voimaa. Erään tutkimuksen mukaan jo 10 minuutin mukava puhelinkeskustelu vastaa terveysvaikutuksiltaan lyhyttä kävelylenkkiä.
x x x
Nauraminen on useimmiten hyvän olon merkki. Jos nauran yksikseni, kaikki pitävät minua hiukan kahjona. Mutta kun nauran toisten ihmisten kanssa, nauraminen on mitä luonnollisin tapahtuma. Naurulla onkin runsaasti positiivisia terveysvaikutuksia.
Eräs naispuolinen tuttavani kertoi tavanneensa pitkästä aikaa kouluaikaisen tyttökaverinsa. Heillä molemmilla oli sattumalta ollut aikaa, ja niinpä he olivat menneet läheiseen kahvilaan muistelemaan menneitä. Tuttavani kertoi, että he juttelivat kaksi tuntia. Ei niin, että he molemmat olisivat puhuneet vuorotellen, vaan he puhuivat päällekkäin ja ihan eri asioista. Mutta kummallakin heistä oli niin hauskaa, etteivät muistaneet aikoihin kokeneensa vastaavaa.
Tutkimusten mukaan menneiden muisteleminen laskee stressihormonien tasoja. Ja stressin helpottaessa elimiston kuluminen vähenee. Mielihyvän myötä ihminen saa uutta energiaa.
x x x
Mielihyvää tuottavan kanssakäymisen edellytys on, että osoitamme toisillemme kunnioitusta. Kunnioituksen osoittaminen voi olla joskus pienestä kiinni. Muistan potilaan, joka kertoi olevansa hyvällä tuulella. Syynä oli se, että hänen pitkäaikainen naapurinsa, joka ei koskaan aikaisemmin ollut tervehtinyt, oli aamulla sanonut hänelle: ”Hyvää huomenta!” Pilvinen päivä muuttui aurinkoiseksi. Naapuri ei siis vihannutkaan häntä!
Samalla tavalla kuin tervehdys, myös kiitos tuottaa mielihyvää. Autoilijat heilauttavat yhä useammin kättään kiitokseksi toiselta tietä saatuaan. Joskus jopa jalankulkijat kiittävät autoilijaa kädenheilautuksella, vaikka heillä on etuoikeus ylittää katu suojatietä pitkin. Liikenneturvallisuus on kohteliaisuutta tärkeämpää, mutta kohteliaisuuskin kannattaa. Ratin puristamisen ja hampaiden kiristämisen sijaan tulee leppoisampia ajatuksia. Yhdessähän tässä liikenteessä ollaan.
Hätkähdin kun lastenlääkäriystäväni kertoi vastaanotolla tekemästään havainnosta. Lääkärikäynnin päätteeksi hänellä on ollut tapana antaa lapsille pieni tarra. Vielä 1990-luvulla lähes kaikki lapset kiittivät tarran saatuaan. Nyt 2010-luvulle tultaessa enää aniharva kiittää tarrasta, vaikka ovat selvästi mielissään sitä rasiasta valitessaan. Mikä on muuttunut suomalaisissa perheissä?
Pienillä asioilla voi olla arvaamattoman suuri merkitys. En olisi yhtään yllättynyt, jos joskus julkaistaisiin tutkimus kohteliaisuuden ja toisten huomioon ottamisen vaikutuksesta terveyteen. Sillä jos kiitos tuottaa mielihyvää, sen pitäisi myös edistää terveyttä. Niin kiitoksen antajan kuin sen saajankin.
|
|
. . .
|
