 |
26.12.2011Mahdottomien ongelmien ratkaiseminenMaineikkaan Massachusetts Institute of Technology’n (MIT) tutkijat voittivat hiljattain Yhdysvalloissa järjestetyn kilpailun. Tehtävänä oli löytää Yhdysvaltain alueelta mahdollisimmin nopeasti 10 punaista, halkaisijaltaan 2,5 metristä säähavaintopalloa. Pallot oli numeroitu ja sijoitettu puistoihin alueella joka ulottui Atlantilta Tyynellemerelle ja pohjoisen Suurilta Järviltä Karibianmerelle. Kaikki pallot ensimmäisenä löytäneelle luvattiin palkinnoksi 40 000 dollaria.
Asiantuntijoiden mukaan tehtävän nopea suorittaminen olisi mahdotonta tavanomaisille organisaatioille. Siksi haluttiin tutkia, selviääkö internetin avulla koottu sosiaalinen verkosto tehtävästä. Erityisen kiinnostuneita oltiin siitä, millä keinoin ja kuinka nopeasti tehtävä voitiin ratkaista. Kilpailuun osallistuvat tiimit piti rekisteröidä kymmenen päivää ennen pallojen ilmestymistä puistoihin. MIT:n voittajatiimin kokoaminen alkoi kaksi päivää ennen H-hetkeä ja se käytti tavallisuudesta poikkeavaa tapaa saadakseen havainnoitsijoita verkostoonsa.
Tiimi ei luvannut palkita ainoastaan pallon löytäjää vaan myös ne henkilöt, jotka olivat olleet mukana rekrytoimassa pallon löytäjää. Tiimi lupasi ensimmäisenä pallon numeron ja oikeat koordinaatit ilmoittaneelle 2000 dollaria. Sille, joka oli kutsunut pallon löytäjän verkostoon, luvattiin 1000 dollaria. 500 dollaria sai se, joka oli kutsunut mukaan pallon löytäjän kutsujan, tämän kutsuja sai puolestaan 250 dollaria ja niin edelleen, kunnes yhtä palloa kohden varatut 4000 dollarin palkintorahat oli käytetty. Näin internetin välityksellä rekrytoitiin parissa päivässä 4400 suurelta osin toisilleen tuntematonta ihmistä.
MIT:n verkosto löysi Yhdysvaltain valtavan laajalta alueelta kaikki 10 palloa ällistyttävän nopeasti, 8 tunnissa 52 minuutissa. He kirjoittivat projektistaan artikkelin arvostettuun Science-tiedelehteen (28.10.2011). Vaikka suurin osa verkoston 4400 jäsenestä tiesi jäävänsä ilman palkintoa, he olivat silti mukana ja auttoivat osaltaan verkoston kokoamisessa. Artikkelissa arvioitiin verkoston kokoamisessa käytettyä menetelmää sekä pohdittiin sen mahdollisuuksia ja uhkia muiden, jopa mahdottomien ongelmien ratkaisemisessa. Kirjoittajat totesivat, että samanlaista palkitsemistapaa voidaan käyttää markkinoinnista aina maailman nälänhätää vastaan taistelemiseen.
Mahdottomana pidetty tehtävä voitiin ratkaista nopeasti ja edullisesti käyttäen internetin avulla luotua verkostoa ja uudenlaista palkitsemistapaa. Tällaiset yllättävät ja menestykselliset ratkaisut antavat uskoa siihen, että vaikeita yhteiskunnallisia pulmia voidaan ratkaista teknologiaa innovatiivisesti käyttäen ja ennen kaikkea luomalla mahdollisuudet toimia yhdessä riittävän suurella joukolla.
|
|
. . . 21.12.2011Turun yliopisto valitsee rehtoriaTurun yliopiston on maailmanluokan monialainen tutkimusyliopisto, jolla on merkittävä alueellinen, kansallinen ja kansainvälinen asema. Yliopistossa työskentelee 3500 työntekijää ja opiskelee yli 21 000 perustutkintoa suorittavaa opiskelijaa sekä 19 000 täydennyskoulutus- ja aikuisopiskelijaa.
Kun Turun suomalainen yliopisto perustettiin, Turun Suomalaisen Yliopistoseuran käynnistämä varainhankinta sai tukea lähes jokaisesta maamme kunnasta ja lukuisilta yrityksiltä. Enemmistö lahjoittajista oli yksittäisiä kansalaisia ja eniten lahjoituksia tuli Varsinais-Suomesta. Keräys tuotti yli 60 miljoonaa markkaa. Lahjoittajia oli yli 22 000. Heidän joukossaan oli Huovisia 7 kpl, mukana myös sukulaisiani ainakin Kotkasta.
Tänä vuonna päättynyt toinen varainhankinta toi yli 10 000 uutta lahjoittajaa. Koska muut yliopistot keräsivät samaan aikaan rahoitusta, ylivoimaisesti suurin osa lahjoittajista oli tällä kertaa Varsinais-Suomesta. Yliopistosta tuli näin entistä tiiviimmin maakunnan yliopisto, kun sen väki ja yritykset lähtivät aktiivisesti tukemaan omaa yliopistoaan. Joukossa oli tälläkin kertaa Huovisia. :)
Turun yliopisto on myös minun yliopistoni. Olen saanut Turussa lääkärin koulutuksen, väitellyt tohtoriksi ja suorittanut erikoislääkärin tutkinnon. Vuodesta 1979 olen myös opettanut, ensin lääketieteen kandidaattina, lisensiaattina ja tohtorina, vuodesta 1985 dosenttina ja 2010 syksystä lähtien professorina. Vaikka olin välillä Harvardissa Yhdysvalloissa ja pitkään Kansanterveyslaitoksella ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, siteet Turun yliopistoon ovat koko ajan olleet enemmän kuin kiinteät. Kansanterveyslaitoksen Turun yksikkökin on sijainnut yliopiston kampusalueella samassa Mikron rakennuksessa, jossa Turun yliopisto toimii.
Turun yliopisto hakee rehtoria. Tehtävää on hakenut kymmenen hakijaa (TS: Turun yliopiston rehtoriksi haki kymmenen ). Olen yksi hakijoista ja valmis Turun yliopiston hallituksen niin halutessa toimimaan vahvasti tehtävään sitoutuneena arvojohtajana.
|
|
. . . 12.11.2011Miksi Kirjastosilta?Maanantaina 14.11. Turun kaupunginvaltuusto päättää Aurajoen ylittävän, Rettiginrinteen ja Kauppiaskadun yhdistävän Kirjastosillan rakentamisesta. Sillan hinnaksi on arvioitu noin kaksi miljoonaa euroa. Siitä noin puolet eli miljoona euroa saadaan EU-avustuksena. Avustuksen vastaanottamisesta pitää päättää 22.11. mennessä eli käytännössä maanantain valtuuston kokouksessa.
Olen aikaisemmin ollut toisen, Tuomiokirkkosillan viereen Vähätorin ja Vanhan Suurtorin välille ehdotetun sillan kannalla (TS 19.10.). Kaupunginvaltuuston edellisen kokouksen esittelyaineistossa kuitenkin kerrottiin, että museoviranomaiset eivät tule hyväksymään tätä siltaa.
Toinen kantani kääntänyt seikka oli, että silta palvelisi käytännössä vain kaupungin itäisestä osasta Tuomiokirkon vierestä keskustaan kulkevaa kevyttä liikennettä, joka nyt käyttää Tuomiokirkkosiltaa. Uudenmaankadulta Tuomiokirkkosillalle tuleva pyöräliikenne ei liikennesuunnittelijoiden mukaan mahdu ennen Vanhaa Suurtoria olevaan liikennesumppuun. Siksi Uudenmaankadulta keskustaan suuntautuva pyöräliikenne ohjataan jo nyt jompaankumpaan suuntaan Hämeenkadulle. Vanhan Suurtorin mukulakivetyskään ei suosi pyöräilyä.
Miksi sitten Kirjastosilta? Aurajoen rannat ovat vilkkaan kevyen liikenteen käytössä. Teatterisilta palvelee erinomaisesti niin kävellen kuin pyörälläkin liikkuvia. Auransilta sen sijaan on pyöräilijöille kaikkea muuta kuin turvallinen. Sillalla on vilkkaan bussi- ja autoliikenteen käytössä vain yksi kapea ajokaista molempiin suuntiin sekä kapeat jalkakäytävät. Miksei Auransiltaa sitten levennetä? Syy on yksinkertainen. Auransilta on suojeltu eikä siihen saa koskea.
Kannatan Kirjastosillan rakentamista siksi, että se parantaa merkittävästi liikenneturvallisuutta ja palvelee kaikista suunnista tulevaa kevyttä liikennettä, erityisesti pyöräilijöitä. Museoviranomaisetkaan eivät pidä sen toteuttamista mahdottomana. Kirjastosillan rakentaminen vaikuttaa tietysti keskustan liikenneratkaisuihin.
Mutta vielä enemmän vaikuttaa sillan rakentamatta jättäminen. Prosessin aikana on tullut selväksi, että ainoa paikka, johon silta voidaan rakentaa, on Rettigin rinteen ja Kauppiaskadun väli. Keskustan alueella ei yksinkertaisesti ole toista paikkaa sillalle. Jos Kirjastosiltaa ei rakenneta, päätös estää pysyvästi kevyen liikenteen olosuhteiden parantamisen niin keskustassa kuin Aurajoki-rannassakin.
Pentti Huovinen
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien mielipide-sivulla 13.11.2011.
|
|
. . . 08.11.2011 ”Kopioi ja liimaa” -viestintä vaarantaa terveytesiMuistiini on elävästi syöpynyt turkulaisen mediagurun Markku Heikkilän joskus 1990-luvun puolivälissä pitämä luento. Hänet oli kutsuttu Turun yliopiston vieraaksi kertomaan akatemiaväelle viestinnän murroksesta. Heikkilän sanoma kiteytyi liitutaululle piirrettyyn kahteen radioon.
Toisessa radiossa oli kaksi nappia ja toisessa pitkä rivi nappeja. Kaksinappisen radion yläpuolelle hän piirsi kuuntelijan pään ja sille suuret korvat. Nappeja täynnä olevan radion yläpuolelle piirretyllä hahmolla oli pienet korvat.
Joskus aikoinaan radiossa todellakin oli vain kaksi nappia. Kanavanapilla valittiin joko yleisohjelma tai rinnakkaisohjelma, ja toisella napilla säädettiin äänenvoimakkuus. Radiota keräännyttiin kuuntelemaan joukolla, joskus naapurikylältä saakka. Vain radion ääni kuului. Kuuntelijat olivat hiljaa. Heillä oli suuret korvat. "Nykyään," selitti mediaguru Heikkilä, "kanavaa vaihdetaan jatkuvasti. Jos ohjelma ei miellytä, painetaan toista kanavanappia." Hän jatkoi, että radio on päällä koko ajan ja sen aikana puuhataan milloin mitäkin. "Kuulijoilla on pienet korvat."
Muistelen silloin päivitellyn ja kauhistellun, että miten ihmeessä tutkijat saavat sanomansa perille, kun mediakenttä pirstoutuu.
Tänään mediakenttä on todellakin aivan uudenlaisessa tilanteessa kuin pari vuosikymmentä sitten. Jos oikein muistan, aikoinaan suurimmalla osalla noiden nappien takana olleista viestimistä oli ajattelevia toimittajia. Tänään säästöjen puristuksessa toimittajilla ei ole aikaa ajatella tai tarkistaa taustoja saati sitten tehdä tutkivaa journalismia. On ehdittävä ensimmäisenä laittamaan uutinen nettiin. Asian tarkastus tai varmistaminen voi jäädä hiukan myöhempään.
Lienet huomannut, että tämän ajan uutiset ovat hämmästyttävän samanlaisia. On syntynyt "kopioi ja liimaa" mediamaailma (engl. copy–paste). Jos ei itse tuoteta uutisia tai joku muu on ehtinyt ennen, uutinen poimitaan toisten viestimien nettisivuilta. Omille sivuille on saatava kävijöitä, jos ei muuten niin räväköillä otsikoilla. Ehkä näin saadaan myös mainoksia, joilla sitten elää kitkutetaan.
Viestimet ovat neljäs valtiomahti, jonka pitäisi vastuullisesti valvoa yhteiskuntaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että nyt monet viestimet vahtivat pääasiassa toisiaan.
Sikainfluenssarokotuksiin liitetty narkolepsia-kohu oli erinomainen esimerkki kopioi ja liimaa -julkisuudesta. Asiantuntijat yrittivät rauhoittaa, että tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Mutta turhaan. Valtava mediavyöry sekoitti niin ammattilaiset kuin kansalaisetkin. Ei tyydytty siihen, että tietoa pitää odottaa. Sikainfluessarokotus ristiinnaulittiin, kunnes Ruotsissa tehty alustava tutkimus pysäytti äkisti koko mylläkän. Yhteyttä rokotuksen ja narkolepsian välillä ei ehkä ollutkaan.
Ja sitten kun asia oli kunnolla tutkittu, yhteys rokotusten ja narkolepsian välillä löytyi. Tosin Kiinasta on nyt raportoitu narkolepsian kolminkertaistuneen, vaikkei siellä kansaa juurikaan rokotettu. Narkolepsia liittyi myös sairastettuun sikainfluenssaan!
Mieleen tulee hurja ajatus. Onko media sairastunut ilmaisjournalismin mukanaan tuomaan kopioi ja liimaa –oireyhtymään, joka saattaa pahan kerran sekoittaa kansalaisten päät ja rapauttaa yhteiskuntaa?
Mitä lääkkeeksi? Voimme yrittää kahta lääkettä. Ensiksi, me kansalaiset tarvitsemme jälleen suuret korvat, jotka kallistamme luotettavien viestimien puoleen. Varsinkin kun puhutaan meille tärkeistä asioista kuten terveydestä. Jos et kehenkään muuhun luota, niin luota ainakin omaan lääkäriisi, joka on meidän verovaroillamme koulutettu.
Toiseksi, tarvitsemme ammattitaitoisia ja viisaita toimittajia, joille annetaan mahdollisuus tehdä työtään. Olen vakuuttunut, että terveytemme suojelemiseksi tiedosta kannattaa myös hiukan maksaa.
|
|
. . . 08.11.2011Pitääkö probiootteja syödä?Kuukausi sitten kuuntelin kiinnostuneena kahden tutkijan väittelyä infektioalan kongressissa Milanossa. Aihe oli hämmentävä: Ovatko probiootit kasvunedistäjiä ihmisillä? Tutkijat siis väittelivät siitä, voivatko probiootit nostaa käyttäjänsä painoa.
Probiooteiksi kutsutaan eläviä mikrobeita, joista on terveyshyötyä. Kaupoissa myydäänkin hyllymetreittäin jogurtteja ja juomia, joihin on lisätty probioottisia bakteereita. Probiooteilla on tutkitusti vaikutusta ihmisen elimistössä: immuunivaste ja suolen pinnan solut reagoivat niille monin tavoin aktivoitumalla. Tutkijat ovat osoittaneet probioottien muun muassa edistävän virusripulin ja antibioottiripulin paranemista sekä estävän atooppisen ihottuman kehittymistä pikkulapsilla. Hyötyä on osoitettu myös laktoosi-intoleranssissa. Eri bakteerikannoilla vaikutukset kuitenkin vaihtelevat suuresti.
Kasvunedistäjillä on perinteisesti tarkoitettu tuotantoeläinten painoa lisääviä kemikaaleja tai muita aineita. Kun antibioottien käyttö kasvunedistäjinä kiellettiin Euroopassa, ryhdyttiin etsimään tilalle uusia kasvunedistäjiä. Probiootit ovat osoittautuneet toimiviksi vaihtoehdoiksi esimerkiksi kanoilla ja sioilla.
Väittelyn probioottien vaikutuksesta aloitti tempperamenttinen, espanjalainen ravitsemustutkija Yolanda Sanz. Hän väitti, etteivät probiootit nosta ihmisen painoa. Runsaasta tieteellisestä kirjallisuudesta ei ole löytynyt todisteita siitä, että probiootit toimisivat kasvunedistäjinä ihmisillä. Hän kyllä totesi, ettei asiasta ole tehty kunnollisia pitkäaikaistutkimuksia.
Ranskalainen, vuolaasti puhuva infektiolääkäri Didier Raoult kävi puolestaan läpi eläimillä tehdyt probioottitutkimukset, ja esitti huolensa siitä, että jotkut probiootit voivat lisätä myös ihmisen painoa. Tosin hänelläkään ei ollut esittää tieteellistä näyttöä ihmisillä suoritetuista tutkimuksista.
Kun yleisöä pyydettiin äänestämään, kumpi väittelyn voitti, enemmän käsiä nousi professori Raoultille. Väittelyä kuunteli parisataa asiasta kiinnostunutta. Ovatko probiootit kasvunedistäjiä ihmisillä, jäi kuitenkin tieteellistä vastausta vaille. Lisää tutkimuksia tarvitaan.
Pitääkö meidän sitten syödä probiootteja? Probioottijogurttimainoksia katsoessa tulee aina hiukan outo olo. Mainoksilla halutaan luoda sellainen tunne, että probioottituotetta käyttävä ei sairasta päivää näe. Euroopan ruokaturvallisuusvirasto EFSA on ottanut tiukan kannan ja hylännyt suuren joukon teollisuuden esittämiä probioottien terveysväittämiä. Tämän vuoksi näitä väittämiä ei myöskään saa käyttää mainonnassa, joten mainosten on oltava ympäripyöreitä terveyden ylistyksiä. Lisää tutkimustietoa pitää siis vielä saada ennen kuin mainokset selkiytyvät.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset vuodelta 2005 eivät puhu probiooteista mitään. Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset julkaistaan vuonna 2012 (www.nnr5.org). Onkin mielenkiintoista nähdä, ovatko probiootit mukana uusissa suosituksissa.
Toistaiseksi en ole vielä löytänyt hyvää syytä, miksi terveen ihmisen pitäisi syödä säännöllisesti probiootteja. Mutta jos nautit probioottituotteista ja koet niistä hyötyväsi, niin siitä vaan.
|
|
. . .
|
|
